Ostin kerran kirpparilta Iittalan Collective Tools -sarjan korkinavaajan, joka on osoittautunut parhaaksi käyttötavaraksi ikinä. Tämän avaajan kanssa ei tarvitse taistella eikä pelätä korkin hajoamista, vaan pullo aukeaa kuin itsestään. Korkinavaajan ostamisen jälkeen olen harkinnut samaan sarjaan kuuluvien suola- ja pippurimyllyn hankkimista, mutta tähän mennessä en niitä ole raskinut hankkia. Tänään Mikkelin Tuorepuodin yläkerrassa järjestetyssä Second Hand Heaven -tapahtumassa kuitenkin lykästi! Luulin ostaneeni parilla kympillä suola- ja pippurimyllyt alkuperäispakkauksessaan, joskin kotona huomasin, että paketissa oli yksi mylly ja samainen korkinavaaja. No, hyvästä käyttötarvikkeesta on hyvä olla tuplat olemassa.
Tänään Mikkeli yllätti myönteisesti, sillä aivan kaupungin ytimessä järjestettiin 7in1 – Ateria yhdessä -niminen tapahtuma. Tapahtuman aikana yleisöllä oli mahdollisuus nauttia seitsemän mikkeliläisen ravintolan herkuista samanaikaisesti ja hyvin edullisesti, sillä seitsemän ruokalajin aterialle tuli hintaa yhteensä viisi euroa. Ajattelin etukäteen, että tarjolla olisi pieni maistelumenu, mutta täytyy kyllä sanoa, että osa ruokalajeista oli varsin isoja. Aivan kaikkea ei jaksanut millään edes maistaa.
Tapahtuma järjestettiin kauppakeskus Stellassa, jonka aukiolle oli katettu pöydät. Järjestelyt sujuivat melko jouhevasti, vaikka tapahtuman suosio saattoikin järjestäjät yllättää.
Tapahtuman ravintolat ja menu:
Anttolanhovi: perunalepuskan päällä kylmäsavuhaukimassaa ja hyrskykurkkuja Bistro Vilee: madetta kahdella tavalla Fransmanni: häränposkea ja palsternakkapyreetä Gastropub Eino: poropurilaista Einon tapaan, Kolatun Waldemar -kuttucheddarjuustoa ja puolukkamajoneesia Huviretki: ylikypsää possua, rosmariiniperunaa ja cola-barbequekastiketta Kumari: Butter Chicken Hilla: paahtomantelibrownie ja karpalo-tuorejuustomoussea
Kaiken kaikkiaan tämä oli mainio tapahtuma, joka oli järjestetty keskelle kaupunkia. Juuri tällaisia tapahtumia tämä kaupunki kaipaa. Näitä lisää, kiitos!
Ostin joulun alla kaksi Heikki Orvolan suunnittelemaa Tuikkua. Ruskea tuikku jäi omaan käyttöön, kun taas kirkkaan annoin joululahjaksi. Tuikut löytyivät, tottakai, kirpputorilta. Maksoin niistä enemmän kuin pari euroa, mutta kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin mitä nettiantiikkikaupoissa näistä pyydetään.
Orvola on suunnitellut nämä tuikkulyhdyt 70-luvulla ja niitä on valmistettu 70- ja 80-luvuilla ruskean ja kirkkaan lisäksi vihreinä. Tuikku on kaksiosainen ja sitä on valmistettu kahdessa eri koossa. Tähän pienempään kokoon on mahdollista laittaa pieni kruunukynttilä, mutta olen käyttänyt sitä myös tuikkukynttilän kera.
Kuvat on otettu eilisen kirppishankinnan eli puisen tuolin päällä. Vastaavia tuoleja olin jo aiemmin hankkinut kaksi ja nyt löysin kolmannen Mikkelin Ekotorilta. Tinkimisen jälkeen tuolille jäi hintaa kuusi euroa.
Taito Itä-Suomi ry järjesti Mikkelissä himmelikurssin aloittelijoille. Ensimmäiseksi kurssilla harjoiteltiin himmelin peruselementin eli kahdeksansivuisen tahokkaan tekemistä muovipilleistä ja kalastajalangasta. Jo tässä vaiheessa meinasin pistää pillit pussiin, sillä langan kanssa taiteilu vaati melkoista sorminäppäryyttä eikä pillitkään tahtoneet oikein asettua paikoilleen.
Takkuavasta alusta huolimatta päätin kuitenkin ryhtyä isomman linjahimmelin tekoon 50 mm:n pituisia lasipillejä käyttäen. Lasipilleistä himmeliä tehdessä käytetään rautalankaa, mikä tuntui ainakin itselle paljon mielekkäämmältä kuin langan kanssa näpertely. Himmelin teko alkoikin sujua paljon paremmin ja lopulta kaksiosainen linjahimmeli valmistui.
Suomessa lasipillit tuntuvat olevan melko tyyriitä. Vinkkejä mahdollisista lasipillejä myyvistä verkkokaupoista otetaan siis vastaan!
Osana Mikkeli Art & Design weekiä järjestetään kierrätysvalaisimien suunnittelukilpailun valaisinnäyttely Kahvila Nandassa. Varsin hienoja valaisimia oli saatu aikaan kierrätysmateriaalista!
Tänään vietettiin Mikkelin ensimmäisen taiteen ja muotoilun juhlaviikon, Mikkeli Art & Design weekin, avajaispäivää. Tapahtumia, koettavaa ja nähtävää järjestetään viikon ajan ympäri kaupunkia, jotta muotoilu ja taide tavoittaisivat kaikki. Ainakin avajaispäivänä oli mukavasti tapahtumia ympäri kaupungin.
Omalta osalta päivä alkoi luovalla lauantailla sisustussuunnittelutoimisto Studiom3:ssa, jossa järjestettiin sisustus- ja designkirppis, jonka tuotto lahjoitetaan Uudelle Lastensairaalalle. Olin jo ennen tapahtumaa ihastellut tapahtuman Facebook-sivuilla puista puurasiaa, joten olikin iloinen yllätys, että puurasia oli edelleen myymättä. Paikan päällä vielä selvisi, että kyseessä oli soittorasia – ja näin ostopäätös oli tehty. Design-kirppikseltä matka jatkui kohti keskustaa ja Porstuakammareita. MAD Weekin ajan Porstuakammareiden tiloissa järjestetään pop up -shop ja showroom, jossa erityisesti eteläsavolaiset taidekäsityöläiset ja muotoilijat esittäytyvät. Porstuakammareilta poistuessa kello alkoi lähestyä puoltapäivää, jolloin starttasi Mikkelin Oppaiden johdolla funkis-kävely. Seuraava tunti vierähtikin Mikkelin funkis-rakennuksiin oppaan johdolla tutustuessa. Mikkelissä on yllättävän paljon funkisrakennuksia, joihin voi tutustua esimerkiksi täällä. Kaiken kaikkiaan MAD Week on Mikkeliltä ja erityisesti taiteen edistämiskeskukselta hieno ponnistus. Surullista on, että juuri juhlaviikon alla uutisoitiin Taiteen edistämiskeskuksen Mikkelin toimipisteen lakkauttamisesta. Harmi.
”Informaation sulattelun vaatima tila oikeuttaa museot olemaan juuri sellaisia kuin ne enimmäkseen ovat: vakaita, väljiä kivitaloja, joissa saa vaeltaa omaan tahtiinsa katsellen esineitä ja kuvia, lukematta kaikkien tekstejä kokonaan tai vastaavasti syventyen hyvinkin tarkaan johonkin selostukseen oikun mukaan”, kirjoittaa professori Juha Siltala tuoreimmassa Museo-lehdessä. Siltalan mukaan mudeoiden tulisi markkinoida itseään hiljaisina, tunkeilemattomina ympäristöinä, joissa saa hidastella ja vältellä informaatiotulvaa sekä monien asioiden tekemistä yhtä aikaa.
Museo-lehti tarttui tänään mukaan yhdestä tällaisesta väljästä kivitalosta, jossa todellakin sai vaeltaa omaan tahtiinsa ilman suurempia aistiärsykkeitä. Muita asiakkaita ei Mikkelin Taidemuseossa näin lauantaipäivänä ollut. Puhelinkin oli unohtunut kotiin.
Mikkelin Taidemuseossa on parhaillaan esillä Mikkelin 10. kuvitustriennalen näyttely, joka esittelee nykykuvitusta lähes sadan teoksen myötä. Mukana on sekä lasten- että nuorten kirjallisuuden kuvituksia, kangaskuoseja sekä sanoma- ja aikakausilehtiin tehtyjä kuvituksia.
Kuvitustriennalen omia suosikkeja olivat ehdottomasti Kaarina Helakisan kirjoittaman ”Annan seitsemän elämää ”-kirjan kuvittaneen Mirkka Eskosen puupiirrostekniikalla toteutetut kuvitukset. Näistä erityisesti kuvitus nimeltä ”Vaeltaja” sykähdytti.
Mirkka Eskonen: Vaeltaja (oikealla)
Taidemuseon yläkerrassa on esillä kuvitustriennalen kutsuvieraan, irlantilaisen kuvittaja Chris Haughtonin lasten kirjojen kuvituksia.
…varsinkin, kun samana päivänä on sekä torikirppis että ravintolapäivä. Aamulla varhain täytyi siis suunnata torille katsomaan tämän kesän viimeisen sunnuntaikirppiksen tarjonta. Tarjontaa olikin oikein mukavasti ja ostin kirjoituksen artikkelikuvassa näkyvän Muumi-kirjan sekä käsintehdyn, konepestävän keltaisen maton. Tätä mattoa ei yksinkertaisesti voinut olla ostamatta!Kirppisaamun jälkeen olikin hyvä suunnata lounaalle Mikkelin Urpolaan Selänne 36 -nimiseen ravintolaan. Kauniin kivitalon miljöössä oli tarjolla aarimaan annista loihdittuja herkkuja, kuten erilaisia salaatteja ja piiraita. Myös grilliruokaa oli tarjolla. Ruoka oli todella maukasta ja edullista (1 euro/100 grammaa). Erityisen vaikutuksen teki nuoret ravintolan pitäjät; tässä ravintolassa tunsi olonsa todella tervetulleeksi.
Kaiken kaikkiaan on hienoa, että Mikkelinkin kokoisessa paikassa aletaan hiljalleen herätä erinäisiin yhteisöllisiin tapahtumiin. Toivottavasti tulevina ravintolapäivinä Mikkelin ravintolakartalla ilmestyy uusiakin kohteita, sillä voi hyvinkin olla, että Selänne 36:n paikat ovat hyvissä ajoin etukäteen varattuja…
Päädyin viime kesänä sattumalta keräämään pensasvadelmaa noin 15 kilometriä Mikkelistä sijaitsevaan Raijan Aittaan. Paikka on sen verran sympaattinen ja vadelmat hyviä, joten ajattelin kerätä myös tämän vuoden vadelmasadon Raijan Aitan pensaista.
Raijan Aitassa tuotetaan ja myydään vadelmien lisäksi erilaisia pellavatuotteita, kuten vaatteita, kodintekstiilejä, kankaita ja lankoja. Pellavapuoti on rakennettu vanhan navetan ylisille, jossa sijaitsee pellavapuodin lisäksi myös pieni kahvila. Nähtävästi pellavatuotteiden tuottaminen tapahtuu samassa rakennuksessa alakerran puolella.
Pellavapuoti
Niinhän siinä sitten kävi, että vadelmien lisäksi mukaan lähti alerekistä pellavainen tuubihuivi sekä tunika. Molemmat tietysti 100%:sta pellavaa.
Tuubihuivi
Raijan Aitan kangasvalikoima näytti sen verran houkuttelevalta, että sinne pitänee vielä palata elokuun aikana ennen kuin aitta sulkee ovensa talveksi.
Viime lauantaina kävelin sattumalta Mikkelin torin ohi, kunnes silmiini osui jotain mielenkiintoista. Torilla oli sattumalta peräkärryllinen kirppiskamaa myynnissä. Heti ensimmäisenä silmiin osui Raija Uosikkisen Arabialle suunnittelemat Emilia-sarjan lautaset. Lautasiin kuuluu myös kupit, mutta valitettavasti myyjällä ei näitä enää ollut. Lautaset ihastuttivat kuitenkin niin paljon, että ne lähtivät mukaan, vaikka kuppeja ei ollutkaan. Onpahan taas jotain, mitä etsiä… Luin vastikään, että Uosikkinen on suunnitellut tämän Emilia-sarjan nimenomaan tv:n katselijoita varten. Tavoitteena oli luoda sarja, jota on helppo käyttää tv:tä katsellessa. Emilia-sarjan kuvitus on kerrassaan ihastuttavaa ja mikäli oikein muistan, esiintyy sarjassa samainen täti, jota on myös Amerikan tädiksi luonnehdittu.