OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Välimereen lennähtänyt lehvä – Kypros

Vaikka matkasta Kyprokselle on jo lähes pari kuukautta aikaa, on joulukuisina välipäivinä hyvä palautella mieleen Välimeren aurinko, lämpö ja leppoisuus. Tänä vuonna alkavan talven pimeyttä tainnutettiin Kyproksella.

Etelä

Varsinainen kohteemme Kyproksella oli tämän vuoden kulttuuripääkaupunki Pafos, joka sijaitsee saaren luoteisosassa. Pafos itsessään oli melko tyypillinen välimerellinen lomakohde, josta löytyi sopivasti kaikkea – siitäkin huolimatta, että varsinainen turistisesonki oli jo ohi. Sesongin aikana tämä kohde olisi itselleni ehdoton no no, mutta nyt oli sopivan väljää ja rauhallista. Pafoksesta päällimmäisenä jäi mieleen hyvä ruoka, kaunis luonto ja toimiva julkinen liikenne. Ihan hyvät elementit lomalle!

Kulinaristille Pafos ei ole lainkaan hassumpi paikka, sillä kyproslaisessa keittiössä yhdistyy sekä välimerelliset, kreikkalaiset maut Lähi-idän ruokaperinteisiin. Pafoksen parhaisiin puoliin kuuluu myös näppärä julkinen liikenne, jonka turvin lähialueisiin on helppo tutustua linja-autolla matkustaen. Itse kävimme muun muassa puolipäiväreissun Afroditen kivellä, joka on tarun mukaan Afroditen syntymäpaikka. Tarua vai totta, siitäkin huolimatta Afroditen kivellä oli upea uimaranta, jossa viihtyi helposti puolipäivää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAMaittavan ruoan, toimivan julkisen liikenteen ja upean luonnon lisäksi voisin nostaa esille Ylä-Pafoksen. Pafoksen kaupungin turistikeskittymä sijaitsee rantaviivan tuntumassa, mutta vähän ylempänä rinteestä löytyy paikallisten suosima Ylä-Pafos. Ylä-Pafokselta löytyy lisää kauppoja, ravintoloita ja lisäksi paljon upeita muraaleja. OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAPafos on yksi vuoden 2017 kulttuuripääkaupungeista. Tämä näkyi katukuvassa varsin maltillisesti, sillä juhlavuoteen liittyviä tapahtumia ja toimintoja oli maltillisesti. Toivotaan kuitenkin, että kaupungin kulttuurielämä saa juhlavuodesta hieman lisäpontta. 
  OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pohjoinen 

Syyslomakohdetta miettiessä päädyimme valitsemaan Kyproksen ensinnäkin siksi, että sää on marraskuun alkupuolella vielä mitä todennäköisemmin lämmin ja aurinkoinen. Näin olikin, sillä saimme nautiskella lähes 25 asteen päivälämpötiloista.

Kypros valikoitui matkakohteeksi myös siksi, että halusimme nähdä Kyproksen pohjoisosan eli turkkilaisen tasavallan. Pohjoisosassa sijaitsevaan Famagustaan suuntasimme Ruslan Travelin päivän kestäneellä kansainvälisellä retkellä, jolla opastus oli rinnakkain sekä englanniksi että venäjäksi. Hinta oli kohtuullinen, opastus kohtalainen ja järjestelyt toimivat hyvin. Ehkä näin jälkikäteen mietittynä olisi voinut enemmänkin kartoittaa eri retkenjärjestäjiä, mutta ihan ok tämäkin oli.

Matkaan lähdettiin anivarhain ja matkalla kohti pohjoista oppaat kertoivat Kyproksen historiasta aina antiikin ajoista nykypäivään. Kyproksen historia on värikäs aina viimeisimpään puolivuosisataan saakka: Turkki miehitti Kyproksen pohjoisosan vuonna 1974, minkä jälkeen Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta on myös julistautunut itsenäiseksi.  Tähän päivään mennessä Pohjois-Kyproksen itsenäisyyden on tunnustanut ainoastaan Turkki.

Tämä Kyproksen kahtiajakautuminen näkyi matkareitin varrella. Kohti Pohjois-Kyprosta matkustimme läpi YK:n Green line -puskurivyöhykkeen ja brittien tukikohdan läpi tarkastuspisteelle, jossa oli passien tarkastus. Tässä vaiheessa matkaa jouduttiin jättämään pari brittituristia kyydistä pois, sillä heillä ei ollut passeja mukana.

Lähihistoriaa oppaamme avasi lähinnä Kyproksen kreikkalaisten näkökulmasta – mutta näin hän toimi ainoastaan eteläisen Kyproksen puolella ollessamme. Check pointilta saimme nimittäin bussiin mukaan Pohjois-Kyprosta edustaneen ”escortin” ja hänen kuullen opas ei voinut käyttää samoja sanavalintoja kuin eteläisen Kyproksen puolella. Mielenkiintoista oli myös se, ettei brittien roolista Kyproksen lähihistoriassa puhuttu juurikaan mitään.

Siitäkin huolimatta, että Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta sijaitsee Kyproksen tasavallan kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisällä, tuntui rajaa ylittäessä siltä, kuin olisi astunut toiseen valtioon. Rajan ylittämisen myötä oppaan puhetavan lisäksi vaihtui myös kieli, valuutta ja kulttuuri.

Pohjois-Kyproksella kohteenamme oli Famagustan kaupunki, joka sijaitsee Kyproksen itärannikolla. Famagustassa vierailimme Salamiksen antiikinaikaisessa roomalaisessa kaupungissa ja St Barnabyn luostarissa, mutta kaikesta mielenkiintoisin oli varsinainen kaupunginkeskusta sekä sen läheisyydessä sijaitseva ”kummituskaupunginosa” Varosha.  Ennen Pohjois-Kyproksen valloitusta Famagustan kaupunki oli ollut hyvin suosittu ja kukoistava rantalomakohde. Kaikki muuttui vuoden 1974 myötä ja tästä vuodesta alkaen Varoshan kaupunginosa on ollut kielletty, suljettu ja aidattu alue. Käytännössä elämä on pysähtynyt tällä alueella. Tätä pysähtyneisyyttä saimme katsoa liikkuvasta linja-autosta käsin. Alueella oli kuvauskielto. Miksi näin? En tiedä.

Itse Famagustan keskusta oli varsin sympaattinen basaareineen ja ihanine kahviloineen. Kaupungin ykköskahvila on ehdottomasti Petek.


OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kyprosta kutsutaan Välimereen lennähtäneeksi kullanvihreäksi lehväksi. Vaikka tämä lehti on repeytynyt kahtia, tarjoaa se matkailijalle paljon nähtävää, koettavaa ja ennen kaikkea myös pohdittavaa.

 

Kuinka me matkustimme 

Vaikka omatoimimatkat ovatkin suosikkejamme, suuntasimme Kyprokselle hyvin poikkeuksellisesti lomalennolla. Ja hyvin poikkeuksellisella lomalennolla. Ensinnäkin Pafokselle lennettiin Lappeenrannasta, missä lentoaseman kantokyky on tämän kokoiselle lomalennolle nippanappa riittävä. Kotiinpaluuta ei varmasti helpottanut se, etteivät kaikki sopineet passintarkastusjonossa sisälle asti, vaan joutuivat jonottamaan kiitoradalla räntäsateessa…

Poikkeuksellinen oli myös varsinainen lento – siitä kiitos lennon persoonalliselle kapteenille. Kapteeni kertoi varsin runsassanaisesti kaikki mahdolliset perustiedot lentämisestä, kyseisestä lentokoneesta, edustamansa yhtiön kalustosta ja hänen omasta urasta. Lennon aikana matkustajille selvisi muun muassa seuraavat asiat: miksi lentokone pysyy ilmassa, mitkä ovat kyseisen lentokoneen strategiset mitat, missä ruumassa matkatavarat ovat, mitä muissa ruumissa on, mitä varaosia koneesta löytyy, itä varaosilla tarvittaessa tehdään ja hiilijalanjälki. Eikä tässä vielä kaikki! Lentokapteeni järjesti matkustajille myös pienen visan. Servetteihin kirjoittaen vastailimme lentokapteenin kysymyksiin (jep, tottakai osallistuin :). Vastaukset saatuaan lentokapteeni kuulutti myös, että tietty matkustaja oli varmaankin ymmärtänyt kysymyksen väärin ja hän saa halutessaan toimittaa uuden vastauksen. Eikä tässäkään vielä kaikki! Lentokapteenille oli myös mahdollista toimittaa kansanradion hengessä lentomatkustamiseen liittyviä kysymyksiä. Henkilökunta sitten kuljetti näitä viestejä ohjaamoon, josta kapteeni kohta monisanaisesti vastasi. Yleisökysymyksen myötä selvisi muun muassa se, kuinka ihmisten paino arvioidaan lentomatkustaessa.

Sattumaa tai ei, paluulennolla oli myös lentoyhtiön sisäinen tarkastaja mukana. Paluumatkalla ei sitten ollutkaan kisoja eikä kysymysleikkejä.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pure Balkan II – Bosnia & Hertsegovina ja Kroatia

Kesäkuisella reppureissulla matkustimme Montenegrossa, Serbiassa, Bosnia-Hertsegovinassa ja hieman myös Kroatiassa. Tämä blogikirjoitus on jatkoa edelliselle postaukselle, jossa kerroin alkumatkastasta Montenegrossa ja Serbiassa. Tässä jälkimmäisessä kirjoituksessa kerron matkan jälkimmäisestä osuudesta, jolloin reissasimme Bosnia-Hertsegovinassa ja erityisesti Sarajevossa. Kerron myös lyhyesti matkamme päätepisteestä, joka oli Kroatian Cavtat. Pure Balkan, toistamiseen.

Pysähdyttävä Sarajevo

Kuten edellisessä kirjoituksessa kerroinkin, reissasimme Serbiasta Bosnia-Hertsegovinan puolelle Sarajevoon. Heti ensimmäisenä kiinnitin huomiota ihmisten surumielisiin, mutta kuitenkin orastavan iloisiin kasvoihin. Bosnian sodan ja erityisesti Sarajevon piirityksen jäljet ovat näkyvissä niin kaduilla kuin ihmistenkin kasvoissa. Jälleenrakennustyötä on kuitenkin tehty pitkäjänteisesti ja sodan merkit siirtyvät kaduilta yhä enemmän museoihin. Ajatuksista sota tuskin katoaa koskaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sarajevon ruusut katukiveyksessä muistuttavat sodan aikana kuolleista siviiliuhreista

Sodan jäljillä 

Vuoden 2017 alusta Sarajevossa on avattu uusi  War Childhood Museum. Museon näyttely koostuu Bosnian sodan aikana lapsuuttaan eläneiden henkilöiden  tärkeistä tavaroista – sellaisista, jotka ovat luoneet toivoa ja jotka ovat olleet tärkeitä muistoja myös sodan jälkeen. Yhdelle se oli korvalappustereot, toiselle sodassa kuolleen pikkusiskon piirustukset tai naapurin ompelema nukke. Jokaiseen tavaraan kietoutui tarina; usein varsin surullinen, mutta useimmiten myös sellainen, joka loi uskoa parempaan tulevaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Museo on ehdottomasti käymisen arvoinen. Sarajevossa on toki paljon muitakin museoita, mutta tämä museo pysäyttää sopivalla tavalla nimenomaan sotalasten tarinoiden kautta. Vierailimme myös esimerkiksi museossa nimeltä Museum of crimes and against humanity and genocide 1992-1995. Tässä museossa pidin enemmän silmiä kiinni kuin auki.

Osallistuimme Sarajevossa myös opastetulle Outsiderin järjestämälle tunnelikierrokselle.  Tämä Tunel Spasa, toivon tunneli, rakennettiin Sarajevon piirityksen aikana vuonna 1993. Tunneli mahdollisti esimerkiksi loukkaantuneiden, lääkkeiden, ruoan ja sotatarvikkeiden kuljettamisen piiritysalueelle ja sieltä pois. Tunneli sijaitsee Sarajevon lentokentän alla, ja museokävijöiden on mahdollisuus kävellä muutaman kymmenen metrin matka tätä toivon tunnelia pitkin. Totta puhuen tunnelia pitkin kävellessä iski enemmänkin epätoivo kuin toivo. Kuinka voi olla, että vielä muutama vuosikymmen sitten on tapahtunut tällaista?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yhden tourin perusteella voin suositella Outsiderin järjestämiä matkoja: homma eteni aikataulutetusti sekä turvallisesti ja opas oli erittäin asiantunteva sekä puhui loistavaa englantia. Opas kertoi sodan lisäksi monipuolisesti myös siitä, mitä on elämä sodanjälkeisessä Bosnia&Hertsegovinassa. Toivoa on, mutta myös tämä lapsuutensa sodassa viettänyt opas ilmaisi halukkuutensa muuttaa maasta pois.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pinkin talon kohdalla ammuttiin Sarajevon laukaukset kesäkuussa 1914

Muutakin kuin sotamuistoja 

Sarajevo on muutakin kuin sotamuistoja. Tämä piskuinen vuoden 1984 olympiaisäntäkaupunki ja erityisesti sen vanhakaupunki on täynnä pieniä puoteja, söpöjä kahviloita ja runsaita ravintoloita. Hintataso on myös hyvin edullinen.

Baščaršijan pikkukujilta löytyy runsaasti kupariseppiä, ja esimerkiksi kuparisista bosnialaisista kahviastiastoista on vara valita. Oma tavoitteemme oli etsiä juuri se kupariseppä, jonka luona Matti Nykänen vieraili ensimmäisen kerran vuoden 1984 olympialaisissa ja uudemman kerran Ville Haapasalon ohjelmassa viime vuonna :) No, ei löydetty Matin jalanjälkiä, mutta muutaman kuparisepän luona näytti käyneen muun muassa Elisabeth Rehn ja Bill Clinton. Sepillä oli näistä vierailuista kuvia omissa puodeissaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ehdoton design-suosikki Sarajevossa – Bazerdzan

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sarajevossa sykähdytti myös ihmisten ystävällisyys. Tässä kaupungissa on helposti havaittavissa se, kuinka ihmiset ovat tottuneet sodan aikana jakamaan asioita toistensa kanssa. Tämä sydämellisyys oli läsnä myös majapaikassamme, jonka nimi oli Ovo Malo Duse, vapaasti suomennettuna tämä pieni sielu. Tämä kuudesta huoneesta koostuva pieni hotelli oli kerrassaan ihanasti sisustettu, tunnelmallinen ja sijaitsi mitä parhaimmalla paikalla vanhassakaupungissa. Sarajevosta löytyy varmasti yllin kyllin monia muitakin hyviä majoitusvaihtoehtoja, mutta tässä on sitä jotakin… sielukasta.

Kohti Mostaria 

Sarajevo pysäytti toden teolla, mutta siitäkin huolimatta oli aika jatkaa matkaa kohti Mostaria. Olimme etukäteen lukeneet, että juna voi olla hyvinkin ahdas ja vanhanaikainen. Toisin kuitenkin oli todellisuudessa, sillä matka Sarajevosta Mostariin taittui varsin uudehkossa, ilmastoidussa junassa, jossa oli jopa wifi. Teimme junamatkan aikana myös havainnon tarjoilijasta. Liekkö Jugoslavian jäänne?

Mostarissa kävimme katsomassa, tietenkin, sen sillan. Stari Most -silta yhdistää bosniakkienemmistöisen Itä-Mostarin ja kroaattienemmistöisen Länsi-Mostarin toisiinsa. Myös tämän sillan historia kytkeytyy vahvasti Bosnian sotaan, jolloin silta tuhottiin sen symboliarvon vuoksi. Sodan jälkeen silta kuitenkin rakennettiin uudelleen ja sekin on nyt Unescon maailmanperintökohde.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mostarissa rautatieasema ja bussiasema sijaitsevat kylki kyljessä, joten siltavierailun jälkeen on helppo jatkaa matkaa haluamaansa suuntaan. (Ja jälleen travellereille tiedoksi: Mostarinkin asemalla on tavaransäilytys!) Meillä alkoi käydä matkapäivät vähiin, joten suuntasimme bussilla kohti Dubrovnikia. Bussimatka oli sinällään huoleton, että bussikuskin apuri huolehti esimerkiksi rajanylityksiin liittyvistä muodollisuuksista. Apukuski keräsi kaikkien matkustajien passit hyvissä ajoin ennen rajanylityksiä ja palautti ne takaisin, kun viimeinenkin rajapyykki oli ylitetty. Tässä kohtaa kannattaa olla tarkkana, että saa juuri oman passinsa takaisin. Minullekin tarjottiin australialaisia papereita, mikä sinällään on ajatuksena ihan kiehtova :)

Paluuseen orientoitumista Cavtatissa ja Dubrovnikissa 

Heti Kroatian rajan ylityksen jälkeen moni asia alkoi näyttää laitetulta, koristellulta ja vauraaltakin. Oli jännä huomata, kuinka silmä oli reilussa viikossa tottunut vähemmän siloiteltuihin näkymiin. Oli aika viettää reissun viimeiset päivät Cavtatissa, joka sijaitsee vajaan puolen tunnin bussimatkan päässä Dubrovnikista aivan lentokentän vieressä.

Cavtat itsessään on pieni rantakaupunki, joka tuntui olevan erityisesti brittien ja länsinaapurimme kansalaisten suosiossa. Ihan kaunis kaupunki, mutta aivan liikaa turisteja. Cavtatista pääsee myös näppärästi joko paikkurilla tai paatilla Dubrovnikiin, jossa myös me käväisimme muutaman tunnin ajan. Dubrovnikin vanhakaupunki on toki hieno, mutta turistimassat ja näiden massojen pyörittämiseen liittyvät voimat jylläsivät niin pahasti, ettei kaupungissa jaksanut kovin kauan olla. Viimeiset päivät käytettiinkin ihan vain Cavtatin huvijahtien ihmettelyyn ja burekin syömiseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

15 päivää ja neljä maata. Hvala Balkan!  Entisen Jugoslavian maista on vielä näkemättä Kosovo ja Makedonia. Kohtahan se on onneksi jo syysloma…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pure Balkan I – Montenegro ja Serbia

Keväällä 2017 Albanian reissulla heräsi suuri uteliaisuus Balkania kohtaan. Heti ensimmäisenä kesälomapäivänä olikin syytä nostaa rinkka selkään ja suunnata kohti Montenegroa, Serbiaa, Bosnia-Hertsegovinaa ja Kroatiaa. Aikaa oli pari viikkoa ja matkareittimme meni pääpiirteissään näin: Dubrovnik-Herceg Novi-Kotor-Bar-Belgrad-Sarajevo-Mostar-Cavtat. Tavoitteena oli nähdä entisen Jugoslavian alueen elämää, pure Balkan

Niputan reppureissun kahteen osaan. Tässä ensimmäisessä kirjoituksessa kerron matkustelusta Serbiassa ja Montenegrossa. Toisessa kirjoituksessa keskityn matkan jälkimmäiseen osuuteen, jolloin reissasimme Bosnia-Hertsegovinassa ja erityisesti Sarajevossa sekä reissumme päätepisteessä Kroatian Cavtatissa.

Kohti Balkania

Matkaan oli päästävä ensimmäisenä lomapäivänä, joten parhaiten aikatauluihimme sopi Finnairin suora lento Dubrovnikiin heti juhannusaattona. Dubrovnikin lentokenttä sijaitsee vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä Montenegron rajalta, joten siirtyminen naapurimaan puolelle onnistui nopeasti ja vaivattomasti Montenegron majapaikkamme isännän kuljettamana. Kerrottakoon myös se, että autoon sisälle mennessä säikähdin suunnattomasti auton sisällä ollutta varpusta. ”It’s a lucky sparrow”, totesi majapaikan isäntä ja näin lintunen tuottikin onnea koko Balkanin matkalle.

Matkamme oli välimallin reppureissu, sillä majapaikat olimme varanneet etukäteen sillä varauksella, että muutoksia voi halutessaan tehdä. Lopulta etenimme kuitenkin täysin majoitusvarausten mukaisesti, mikä tuntui sopivan meille hyvin. Reissun tahti oli maltillinen, sillä yhtä majapaikkaa lukuunottamatta olimme kussakin paikassa kolme yötä.

Pittoreski Herceg Novi

Ensimmäiset kolme vuorokautta vietimme helteiseen säähän ja lomaan totutellen pienessä montenegrolaisessa rantakaupungissa nimeltä Herceg Novi. Ja kohde olikin mitä mainioin paikka totutella lomailuun: tekemistä ja näkemistä oli jonkin verran, mutta ei liikaa.

Herceg Novin keskeisimmät nähtävyydet tulevat taatusti vastaan kaupungin mäkisiä mukulakatuja kävellessä. Yksi keskeinen nähtävyys on esimerkiksi Kanli Kulinin linnoitus, mikä on kyllä vierailemisen arvoinen paikka ihan vain jo maisemien vuoksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Herceg Novin matkaajille voin suositella lämpimästi majapaikkaamme Guest House Tomanovicia. Kyseessä on perheomisteinen pieni majatalo, jossa isäntäperhe asuu samassa talossa. Itse huoneisto ei sinällään ole mikään erikoinen, mutta näkymät sitäkin ihastuttavammat ja isäntäperhe äärimmäisen avulias. Kesäkuun puolen välin paikkeilla majatalon puutarhassa kasvaneet kiivit ja viinirypäleet eivät valitettavasti olleet vielä kypsiä, mutta loppukesän matkaajille nämä ovat varmasti mukava lisä.  Löytyypä isäntäperheeltä kirjahyllystä myös Jugoslavian aikainen Kalevala :)

Maailmanperintökohde Kotor

Muutaman päivän lomaan totuttelun jälkeen oli hyvä sukeltaa syvemmälle Montenegroon. Bussimatka Herceg Novista Kotoriin oli yksi elämäni kauneimmista, valehtelematta. Pystysuorat kalliot aivan merenrannan tuntumassa kiemurrelleen autotien varrella olivat sanoinkuvaamattoman kauniita.

Tunnin kestäneen bussimatkan jälkeen saavuimme Kotoriin, jonka vanhakaupunki on ainakin vielä toistaiseksi yksi Unescon maailmanperintökohteista. (Travellereille tiedoksi: Kotorin bussiasemalla on tavaransäilytys!)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAVanhakaupunki itsessään oli toki ihan näkemisen arvoinen, mutta lyhyen aamukävelyn ja -kahvittelun jälkeen olimme valmiita jatkamaan matkaa kohti vieläkin eteläisempää Montenegroa. Bussimatka Kotorista Bariin kesti muutaman tunnin verran ja matka meni varsin mukavasti maisemia ja rantakaupunkeja katsellessa. Bussimatkailu Montenegrossa on myös varsin edullista. Perillä meitä odottikin sitten aivan erilainen kaupunki.

Kummastelua Barissa  

Herceg Novin ja Kotorin vanhojen rakennusten ja söpöjen pikkukujien jälkeen oli melkoinen yllätys saapua bussilla lähes Montenegron eteläkärjessä sijaitsevaan avaraan Bariin. Kyseessä on verraten uusi satamakaupunki, joka tuntui kuitenkin olevan erityisesti paikallisten suosima rantalomakohde. Tähän paikkaan emme oikein millään meinanneet saada otetta ja vielä näin pari viikkoa reissun jälkeenkin on vaikea kuvailla kaupunkia tarkemmin. Iso, kultaa säästelemätön kirkko, sosialismia henkiviä rakennuksia ja pitkä rantabulevardi… Muuta en osaa tästä paikasta sanoa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA Sosialismin hedelmiä ja oikeita hedelmiä paikallisesta ruokakaupasta

Bar oli valikoitunut matkamme yhdeksi pysähdyspaikaksi siksi, että sieltä pääsee junalla aina Belgradiin saakka. Matkamme yksi keskeinen tavoite olikin matkustaa tämä väli junalla. Parin Barissa vietetyn kummastelupäivän jälkeen hyppäsimmekin anivarhain aamulla junaan tuntien samalla pientä helpotusta, että Bar jäi taaksemme.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Junamatka Bar-Belgrad 

Junamatkan Barista Belgradiin piti aikataulun mukaisesti kestää 12 tuntia, mutta ratatöiden vuoksi loppumatka eteni varsin hitaasti ja osittain myös bussilla. Lopulta yli 14 tuntia kestänyt matka oli pitkä ja hikinen, mutta kaikkien hikikarpaloiden arvoinen. Katseltavaa riitti hyvin melkein koko matkan ajaksi, sillä reitti menee sekä Montenegron että Serbian halki. Matkan varrelle osuu mm. Balkanin suurin järvi eli Skutarinjärvi, Montenegron pääkaupunki Podgorica sekä lukuisia muita isompia ja pienempiä kaupunkeja. Itse rataosuus koostuu 435 sillasta ja 254 tunnelista. Ja nämä tunneliosuudet olivat ihan parhaita viilentymiseen: pää ulos pimeyteen ja ilo irti jokaisesta viileämmästä tuulahduksesta! Myös rajanylitykset molempien maiden osalta onnistui mutkattomasti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Skutarijärvi

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Bar-Belgrad-Bar välillä kulkeva juna voi kuulemma olla pahimpina sesonkiaikoina hyvin täysi, mutta nyt saimme matkustaa varsin väljästi. Junavaunut koostuivat kuuden hengen hyteistä, joista yhdessä saimme matkustaa kahden ilman muita matkustajia, vuohia tai muitakaan liikkuvia asioita. Yli 14 tunnin matkustamisen jälkeen meitä tervehti helteinen (+37) Belgrad.

Vastakohtien Belgrad

Belgradissa lämpötila hipoi 40 lämpöastetta, missä kohtaa alkoi myös oman hellekestävyyden rajat tulla vastaan. Paikallistenkin mukaan oli hyvin epätyypillistä, että lämpötila kipuaa näin korkealle jo kesäkuussa. Näin kuitenkin kävi, ja tämä tarkoitti käytännössä kaupunkiin tutustumista aamuvarhaisella (no harvemmin näin) ja erityisesti iltaisin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Savajoen ja Tonavan risteyskohdassa sijaitsevan Belgradin Kosovon sodan aikaiset pommitetut rakennukset, Kalemegdan-linnake ja Knez Mihailovan upeat rakennukset muodostavat vastakohtien kaupungin, joka kiehtoi heti ensisilmäyksellä. Knez Mihailovalla, joka on kaupungin yksi keskeisimmistä kävelykaduista ja jossa myös majapaikkamme sijaitsi, tuntui olevan elämää läpi vuorokauden. Erityisesti mieleen jäivät lukuisat katusoittajat – Belgrad tuntui olevan yllättäen myös rikas kulttuurikaupunki!

Belgradissa minua kiinnosti kovasti myös paikallinen design ja käsityöt. Knez Mihailovan läheisyydessä sijaitsee muun muassa Belgradin Design District, joka on pieni serbialaisen designin keskittymä. Alueella sijaitsee muutamia kymmeniä pikkuputiikkeja sekä kahviloita. Alue sijaitsee todella keskeisellä paikalla, mutta kuitenkin pahasti kerrostalojen katveessa. Jatka siis sinnikkäästi etsimistä, jos paikka ei heti löydy, sillä siellä se kuitenkin on.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kirjaimellinen pure Balkan -kokemus tapahtui luonnollisestikin serbialaisen ruoan parissa. Paikallista ruokaa tarjonneessa ravintolassa luulin tilanneeni lihaa kolmella tavalla, mutta sainkin runsaan lautasellisen jugoslavialaista perinnepataruokaa, Musćalicaa. Eihän siinä, pata oli mausteista ja maistuvaa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Muckalica

Oli syy Musćalicassa tai ei, niin seuraava siirtymä päätettiin joka tapauksessa tehdä vatsanväänteistä johtuen bussin sijasta lentämällä. Air Serbian kyydittämänä oli hyvä lukea lentoyhtiön omasta lehdestä juttu Suomesta. Tämän serbialaisen lehtijutun mukaan Suomi on maa, jossa hiljaisuuden voi kuulla. Hiljaiseksi veti myös seuraava matkakohteemme Sarajevo, josta kerron lisää tämän reissun toisessa blogipostauksessa.

Kaikkea muuta kuin tynkä 

Kaiken kaikkiaan matkustelu Montenegrossa ja Serbiassa oli antoisaa. Erityisesti Montenegron upea luonto teki vaikutuksen, joten maan kansallispuistot olisivat varmasti upeita matkakohteita. Tällä hellesäällä ne jäivät valitettavasti väliin. Myös Belgradissa helle hillitsi näkemistä ja kokemista, joten sinnekin täytyy ehdottomasti palata. Kaiken kaikkiaan entinen Tynkä-Jugoslavia osoittautui kulttuuriltaan, luonnoltaan ja ihmisiltään kaikkea muuta kuin tyngäksi. Hvala Balkan!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hoxhan pyramidi ja seitsemän muuta Tiranan ihmettä

”Eikö se ole vaarallinen maa?”, totesi äitini, kun kerroin lähtevämme pääsiäiseksi Albaniaan. Ei äiti, Albania ei ole vaarallinen, vaan kiehtova, kulttuuriltaan ja historialtaan rikas kohde, jossa ainakin me viihdyimme hyvin. Tämä oli toinen kertamme Albaniassa, sillä syksyllä 2016 kävimme Sarandassa yhden yön reissun Korfun saarelta käsin. Yhden yön reissun myötä heräsi uteliaisuus tätä entistä sosialistista maata kohtaan, joten pääsiäisenä päätimmekin suunnata kohti maan pääkaupunkia.

1. Hoxhan ja historian havinaa

Albaniasta ei voi puhua mainitsematta Enver Hoxhaa, maan kommunistista johtajaa, joka oli vallassa vuodesta 1944 vuoteen 1985. Tänä sosialismin aikakautena Albania eristäytyi muusta maailmasta lähes täysin, kunnes se vuonna 1991 viimeisenä eurooppalaisena maana luopui kommunismista. Eristäytymistä tapahtui myös maan sisällä. Saranda oli kommunismin aikana suljettu kaupunki, joka oli tarkoitettu ainoastaan puoluejohdon huvitteluun. Myös pääkaupungissa sijaitseva Blokun kaupunginosa oli pitkään suljettu. Nyt tämä suljettu kaupunginosa on täyttynyt kahviloista ja ravintoloista, trendikkäistä italialaisen muodin myymälöistä sekä huokeammista ”krääsäkaupoista”. Hoxhan silloinen villakin oli edelleen paikallaan, joskin aidattuna ja autioituneena.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Aitojen takana Hoxhan villa

Hoxhan aikakauden voi aistia, vaikka yksinvaltiaan valtakaudesta onkin jo yli kolme vuosikymmentä aikaa. Keskeisiä nähtävyyksiä ovat esimerkiksi Hoxhan tyttären ja tämän puolison suunnittelema kulttuurikeskus Piramida. Paikan käyttötarkoitus on muuttunut vuosien edetessä ja nyt sen takapihalta paljastui Big Brother –tuotantoyhtiön kalustoa. Siellä missä aiemmin oli kommunismin aikaista salakuuntelua, kuvataan nyt materiaalia Iso Veljelle salaamatta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Piramida
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Iso Veli valvoo myös puistossa ja hädän yllättäessä saatat löytää itsesi YouTubesta. :)

 

2. Maanalaiset bunkkerit 

Albaniassa on arviolta vajaa miljoona Enver Hoxhan aikakaudella rakennettua bunkkeria. Osa näistä bunkkereista on tuhottu ja osa otettu uusiokäyttöön. Tiranassa keskeisimpiä bunkkereita on otettu kulttuuris-historiallisen BunkArt -projektin käyttöön. BunkArt 1 ja BunkArt 2 -näyttelyissä esitellään kommunismin aikaista salakuuntelua ja muita sosialistisen valtion kiemuroita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vierailimme itse uudemmassa BunkArt –museossa numero 2. Tämä museo on rakennettu aivan kaupungin ytimessä sijaitseviin maanalaisiin bunkkereihin, joissa esitellään Albanian sisäministeriön ja erityisesti silloisen salaisen poliisin, Sigurimin, toimia. Näissä maanalaisissa bunkkereissa selvisi muun muassa se, kuinka kommunismin aikaan maahantulleilta henkilöiltä oli leikattu parta pois. Maahan ei myöskään saanut tulla mini- tai maksihameessa. Esillä oli myös täkkiä muistuttanut koirankouluttajan takki. Tämä takki päällään koirankouluttaja oli opettanut koiria hyökkäämään maastapoistumista yrittäneiden loikkareiden kimppuun. Kovin oli repaleinen takki…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kokonaisuudessaan BunkArt 2 oli paikka, jossa teki mieli liikkua propagandamusiikin soidessa nopeasti eteenpäin, vaikka mielenkiintoista historiallista tietoa olikin paljon tarjolla. Huokaisin kyllä varsin syvään helpotuksesta maan pinnalle päästyäni.

3. No problem!

Kasvavasta turismista huolimatta albanialaisten englannin kielen taso on vielä auttavalla tasolla. Yhteisymmärrys kuitenkin syntyi useimmissa tilanteissa, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan. ”No problem”, näin meille todettiin useammassa tilanteessa.

Taksiin istuessa laitoimme turvavyöt kiinni, johon taksikuski totesi naureskellen: ”No problem”.

Hotellin kattoterassille mennessä valot oli jo sammutettu ja musiikki hiljentynyt. Kysyessämme hotellinjohtajalta, onko baari vielä auki, meidät vinkattiin sisälle ja todettiin ”No problem”. (Samainen hotellinjohtaja tiedusteli myös, miten heidän omaa hinnastoaan tulkitaan.)

Viimeisenä aamuna hotellin respassa kerrottiin, ettei maksu onnistukaan pankki- tai luottokortilla. ”No problem” ja taksilla läheisemmälle pankkiautomaatille käteistä nostamaan. ”No problem”, totesi taksikuskikin kaartaessaan ylimääräisen lenkin kaupungille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paluumatkalla Tiranan lentokentältä ostin lentomatkaa varten luettavaksi muukalaisvihaajan oppaan Albaniaan (Xenophobe’s Guide to the Albanians). Tässä oppaassa sitten todettiin näin: ”When albanian person actually says ´No problem`, this is when you really need to worry. Kun albanialainen toteaa, ettei ongelmaa ole, sellainen todellakin on. Oli niin tai näin, tulkitsin tilanteet albanialaisten hyväntahtoisuuden ja ystävällisyyden osoitukseksi. Samaisesta oppaasta myös selvisi, että turvavyön kiinnilaittaminen taksissa on epäluottamuslause kuljettajalle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

4. Aukio sulle, aukio mulle  

Tirana on kompaktin kokoinen kaupunki, jonka keskeiset nähtävyydet ovat kävelyetäisyydellä toisistaan. Kaupungin ytimen muodostaa Skandenbegin aukio, jonka ympäriltä löytyvät kaupungin keskeisimmät nähtävyydet, kuten esimerkiksi Ethem Bayn moskeija ja kansallishistoriallinen museo. Molemmat edellä mainituista kohteista jäivät tutustumatta sisältä, sillä ensimmäiseen meitä ei päästetty kesken rukoushetken ja jälkimmäinen oli suljettu pääsiäisen vuoksi. Itse asiassa koko Skanderbegin aukio on tällä hetkellä rakennustyömaana, kun kaupungin keskipisteelle tehdään kasvojenkohotusta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ulkonäkö voi pettää. Skanderbegin aukion laidalta löytyy mainio Adrion-kirjakauppa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hoxhaakin tunnetumpi albanialaissyntyinen henkilö lienee Äiti Teresa. Myös Äiti Teresalla on kaupungissa oma aukionsa, mutta… no, se on todellakin vain aukio.  Äiti Teresan aukiolta kannattaakin suunnata läheiselle tekojärvelle ja sitä ympäröivälle suurelle puistoalueelle. Tirana oli, vähän yllättäenkin, hyvin vihreä ja vehreä kaupunki. Ja puhdas!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Äiti Teresan aukio

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

5. Hyppysellinen anista ja oreganoa  

Ei ole lomaa ilman hyvää ruokaa. Albanialainen keittiö, kuten koko kaupunki, on saanut vaikutteita erityisesti Italiasta ja Turkista. Albanialaisella lautasella Välimeri kohtaa Aasian maut. Tykkäsin!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ravintolavinkkinä annettakoon Ravintola Era, jolla on Tiranassa kaksi eri ravintolaa. Era tarjoaa perinteistä välimeren ruokaa, mutta myös mahdollisuuden kokeilla albanialaisia perinneherkkuja. Kanssamatkustaja maistoi muun muassa Fergesiä ja totesi sen maistuneen karjalanpaistilta tomaatti-juustokastikkeessa. Hyvin tyypillisiä albanialaisia ruokia ovat myös erilaiset kasvispiiraat, kuten ylipäätään kasvisruoat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Uudistettu tori – New Bazaar

 

6. Mount Dajti

Ehdoton vierailukohde Tiranassa on kaupungin laitamilla sijaitseva Mount Dajtin vuori, jonne pääsee joko kiemurtelevaa vuoristotietä pitkin tai vaihtoehtoisesti itävaltalaisten rakentamaa Dajti Express – köysirataa pitkin. Valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon, mitä ehdimme korkeanpaikankammoisina 15 minuuttia kestäneen matkan aikana useampaan otteeseen katua. Tunnustan, olin loppumatkan silmät kiinni. Ylhäällä vuorella silmät kannatti kuitenkin aukaista, sillä näkymät oli upeat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

 7. DURRRSI, DURRSI, DURRSI! 

Kun Tiranan keskeiset nähtävyydet oli nähty, päätimme lähteä tutustumaan myös läheiseen Durresin rantakaupunkiin. Pikagooglettelun jälkeen huomasimme, että bussin pitäisi lähteä hotellimme vastapäiseltä pysäkiltä. Bussipysäkkiä lähestyessä alkoi jo kuulua huutoa ”Durrsi, Durrsi, Durrsi” ja kysyvä katse kääntyi kohti meitä. Nyökkäsimme, jolloin meitä pyydettiin seuraamaan tätä huutelevaa miestä. Mies johdatteli meidät ränsistyneelle takapihalle tila-autoon eli paikallisittain furgoniin. Tässä kohtaa meinasin itse pakittaa, mutta Kanssamatkustaja onneksi oli paremmin kartalla, että näin tämä matkustaminen vain Albaniassa toimii.

Itse matka Tiranasta Durresiin kestää noin puoli tuntia, mutta sitäkin enemmän meni aikaa siihen, kun odotimme auton täyttyvän. Ja Albaniassahan tämä auton täyteen tuleminen tarkoittaa, että väkeä istuu tiiviiden penkkirivien lisäksi myös esimerkiksi taittojakkaroilla penkkien välissä. Osa myös seisoi. Kun auto oli täysi (eli ylitäysi), startattiin kohti Durresia. Matkan aikana apukuski rahasti matkasta 150 lekeä eli reilun euron sekä tarkkaili haukan katseella, olisiko moottoritien varrella uusia kyyditettäviä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka julkisella liikenteellä ei aina ole aikatauluja eikä asemia, tuntui matkustaminen lutviutuvan varsin mainiosti. Albanialaisille on laajemminkin tyypillistä se, ettei asioita suunnitella etukäteen. Albanialainen saattaa hyvinkin hypätä furgonin kyytiin ihan vain siksi, kun kyyti nyt sattuu juuri tällä hetkellä olemaan tarjolla.

Myös taksilla matkustaminen on huokeaa ja takseja tuntui olevan saatavilla lähes jokaisesta korttelista. Robert de Niron näköiset taksikuskit veivät turvallisesti perille ja maksu tapahtui mittarin mukaan. 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAItse Durres kaupunkina ei sykähdyttänyt. Rantalomakohteena se on varmasti ihan ok, mutta oma valintani kohdistuisi kuitenkin Durresin sijasta Sarandaan. Kannattaa Durresissa kuitenkin käydä ihan tuon furgon-kokemuksen vuoksi. Toki samalla myös näkee maaseudun maisemia, jossa yleisin näky on keskeneräiset, suuret talot. Albaniassa on tapana rakentaa kerros kerraltaan sitä mukaa, kun rahaa rakentamiseen ansaitaan.


Näin me matkustimme

Albaniaan ei vielä tällä hetkellä ole suoria lentoja Suomesta, joten Albaniaan halajavia kiinnostanee myös tarkemmat tiedot matkareitistä. Lensimme Albaniaan Turkish Airlinesin päivälennoilla Istanbulin kautta. Turkkilainen lensi ajallaan, tasaisesti ja tarjolla oli niin hyvää ruokaa kuin uutuusleffojakin. Istanbulin kenttä voi olla tukala ja hektinen, mutta sen muutaman tunnin vaihdon kyllä kestää, kun pitää määränpään mielessä.

Olimme Tiranassa kolme päivää ja neljä yötä. Yksikin päivä riittää, sillä siinä ajassa ehtii tutustua kaupungin keskeisimpiin nähtävyyksiin. Toisen päivän aikana ehtii käydä myös Durresissa ja kolmantena päivänä viettää aikaa albanialaisittain eli viipymättä kahvitellen (”busy doing nothing”). Kahvi on muuten todella hyvää.

Pääsiäinen ajankohtana oli oikein oivallinen (lukuunottamatta sitä, että missattiin pääsy kansallis-historialliseen museoon). Pääsiäisenvietto oli kaupungissa varsin hillittyä, joskin kaupungin moskeijat oli pääsiäispäivänä miehitetty nopean toiminnan joukoilla, poliiseilla ja vartijoilla. Valitettavasti tämä näky ei ainakaan lisännyt omaa turvallisuuden tunnettani, vaikka näin kai tarkoitus olikin.

Tiranassa kevät oli jo pitkällä eli vastasi hyvinkin Suomen kesää. Näinä aikoina Tiranassa voi olla hyvin sateista, mutta meillähän kävi säkä ja vettä alkoi satamaan vasta viimeisenä iltana. Tämä sateinen sää toki helpotti kotiinlähdön tuskaa.

Tiranassa majoituimme Dilo-nimiseen hotelliin, joka sijaitsee kaupungin luoteisosassa. Hotelli sijaitsi sopivan kävelymatkan päässä keskustasta ja oli muutenkin kaikin puolin siisti ja mukava. Aamiaiset ja iltahömpsyt hotellin kattoterassilla tekivät ihmiselle hyvää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA


OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun Aurinkorannikko yllätti

Keskellä orastavaa kevättä ja sitä myöten myöten alkanutta katu- ja siitepölykautta on varsin otollinen hetki paeta hetkeksi Espanjan auringon alle. Tarkemmin suuntana oli Aurinkorannikko ja erityisesti Benalmadenan kylä. Benalmadena sijaitsee suurin piirtein Fuengirolan ja Torremolinoksen keskivälissä, joten turismilta ei tämäkään kylä ole välttynyt. Meno tuntui kuitenkin olevan ainakin tähän vuodenaikaan huomattavasti rauhallisempi kuin naapurikaupungeissa. Hyvä näin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAPienen ajomatkan päässä Benalmadenasta sijaitsee Malagan kaupunki, jonne voi muuten paeta Aurinkorannikon turistimeininkiä. Toki turisteja löytyy Malagastakin, mutta pikkukujilta voi kuitenkin löytää ainakin pienen siivun aitoa andalucialaista eloa esimerkiksi tapasten ja pinchojen muodossa. Tällä kertaa suosikkipaikaksi osoittautui Casa Lola, joka sijaitsee hyvin lähellä Picasso-museota. Jos espanjan kieli ei taitu, kannattaa ottaa sanakirja mukaan, sillä ruokalista on vain espanjaksi. Muuten saattaa erehtyä syömään vaikkapa lehmän pötsiä…  Sangriaa on onneksi helppo tilata, vaikka yhteistä kieltä ei olisikaan ;-)OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kaiken kaikkiaan Aurinkorannikko kaikista ennakkokäsityksistä huolimatta osoittautui varsin kauniiksi matkakohteeksi. Varsinkin kun rannikon pääväylältä ajelee serpentiiniteitä pitkin kohti vuoristokyliä tai Malagaan, löytyy Andaluciasta paljon nähtävää. Luonto on upeaa, aurinko paistaa ja ihmiset ovat rennon ystävällisiä. Gracias, España!OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kirjoittajaa ilahduttaa, että Espanjassa vietetyn viikon aikana lumi on sulanut lähes kokonaan ja ihmiset ovat lähteneet ulos. Kevät ja kesä tulee!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kangaskorit Muijasta ja Pirput Parputista

Sunnuntai ja ulkona pakkasta lähes -30 astetta. Nyt olikin siis hyvä hetki katkaista myös ikuisuuden kestänyt ompelutauko. Pitkään on ollut mielessä, että pitäisi Marimekon tilkuista ommella kangaskoreja. Nyt tämä pakkaspäivä antoi ajatuksen toteuttamiselle mahdollisuuden.

Perusohjeen nappasin NauravaNapista, joskin viimeisessä vaiheessa en ommellut vuori- ja päällyskangasta ihan yläreunasta kiinni, vaan jätin vuorikankaan hieman enemmän näkyviin. Näin varmistin, ettei yläreunan kääntämisen jälkeen jää toinen kangas irvistämään. Kankaina käytin Marimekon paksuja Muija ja Pirput Parput -puuvillakankaita, joiden kanssa ei onneksi tarvinnut käyttää ollenkaan tukikankaita. OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Blinikestit ja blogitauon päätös

Tuli syksy. Tuli turhauttava töiden aloitus viiden viikon kesäloman jälkeen. Tuli uusia avauksia. Tuli työhaastattelu. Tuli uusi työ, uudet työkaverit ja uusi työympäristö. Tuli sairastelua. Tuli joulu ja uusi vuosi. Tuli ilmoitus blogin domainin vanhentumisesta. Tuli kysymys blogin jatkosta. Tuli pähkäily blogin uudesta nimestä ja leiskasta. Tuli ensimmäinen blogikirjoitus yli puoleen vuoteen. Vanhalla domainilla ja vanhalla leiskalla. Se riittäköön näin kaiken uuden keskellä. Tuli myös sunnuntainen pakkaspäivä ja blinikestit.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Gustaf & Gösta

Viime viikonloppuna kesän ensimmäisen roadtripin matkan varrelle osuivat Serlachius Museot eli Gustav ja Gösta, jotka sijaitsevat piskuisessa Mänttä-Vilppulassa paperitehtaiden piippujen varjossa.

Gösta-museo koostuu kahdesta eri rakennuksesta eli Joenniemen vanhasta kartanosta sekä viime vuonna valmistuneesta puurakenteisesta paviljongista. Mistään pienestä pavinjongista ei todellakaan ole kyse, sillä Göstassa on tilaa yli 1500 neliömetriä. Kokonsa vuoksi paviljonkia onkin hankala kahlita valokuvaan, joten se kannattaa kokea itse! Harmillisesti uudella puolella oli parhaillaan näyttelynvaihto menossa, joten ylempiin kerroksiin ei valitettavasti päässyt.

Göstassa vanhan kartanon puolella on tarjolla Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmien teoksia, kuten esimerkiksi Gallen-Kallelan ja Edelfeltin teoksia.  Uudella puolella on puolestaan tarjolla myös nykytaidetta, kuten parhaillaan esillä oleva Outsiders-näyttely.

Serlachius Museoihin kuuluva Gustav puolestaan sijaitsee aivan Mäntän taajamassa, jossa esitellään erityisesti metsäjätti G.A. Serlachius Osakeyhtiön historiaa. Museo sijaitsee Serlachius Osakeyhtiön entisessä pääkonttorissa, joka itsessään olikin mielestäni tämän museon parasta antia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Göstan uusi ja vanha osa sulassa sovussa
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Gösta & Joenniemen kartano
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Gustavin paperiteollisuutta esittelevä valokuvanäyttely

Kaiken kaikkiaan erityisesti tuo Gösta-museon miljöö ja upeat rakennukset ovat hieno kohde, jonne kannattaa matkustaa kauempaakin. Koska uusi puupaviljonki jäi yläkerran osalta näkemättä, saattaa kesäauton nokka suunnata tänä kesänä vielä uudestaankin kohti Mänttä-Vilppulaa.  Ja mikäpä on ajellessa, kun on Museokortti taskussa ja pihakirppiksiä matkan varrella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ps. Mäntässä sijaitsee myös mukavanoloinen kirppis nimeltä Amandan Aarteet. Kannattaa käydä tutustumassa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Herttoniemen pihakirppis 2015

Viime viikonloppuna sunnuntaina vietettiin myös Herttoniemen pihakirppistä tai oikeastaan päivä muuttui koti-, kellari-, autotalli, teltta- ja rappukäytäväkirppikseksi. Kun sadesää ei sallinut kirppisten pystyttämistä pihoille ja nurmikoille, olivat kekseliäät kirpparimyyjät laittaneet puodin pystyyn sellaisiin paikkoihin, joissa saattoi edes jollakin tavalla pysyä kuivana. Sinällään tämä ei kirppistelyä haitannut, vaan päivän luonne muuttui hieman erilaiseksi. Käsittämätöntä kyllä, mutta varsin moni herttoniemeläinen perhe avasi ovet myös kotiinsa kirppistelyä varten. Saatettiinpa kotiovesta sisään astuessa tarjota myös kahvit tuntemattomille kirppistelijöille :)

Oma kamera jäi sateesta johtuen sisälle, sillä kädet oli jo täynnä sateenvarjosta ja tietenkin löydöistä johtuen. Hienoja kuvia tapahtumasta löytyy kuitenkin esimerkiksi tästä blogista.

Myyjien vähäisestä määrästä huolimatta tai ehkä juuri siitä johtuen löytöjä tuli kuitenkin oikein mukavasti ja varsin edullisesti. Ehkä parhain löytö oli Raija Uosikkisen Ritari-emalikulho vitosella. Myös muita sisustustavaroita löytyi yllättävän paljon sekä kolme mainiota Marimekon tunikaa. Mukaan tarttui myös ehkä maailman söpöin diy-henkinen rintakrossi, joka on minikokoinen kangaspuiden sukkula.

OLYMPUS DIGITAL CAMERASateesta huolimatta löytöjä tuli siis oikein mukavasti, joskin parasta päivässä oli ehdottomasti sen tunnelma. Ihmisten ilo ja yleinen fiilis kehnosta säästä huolimatta oli jotain ihan käsittämätöntä. Tällaista henkeä tämä maailma tarvitsee.